sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Menossa johonkin??

Moikka vaan,
joo, taas mä ja mun mielleyhtymät ja raskas mieli.

Luomisen tuskakaan ei ole kivaa, varsinkin kun se koko tuskakin on ihan totaalisen turhautunut. Siitä ei niinku vaan ole ammennettavaa.

Jäin siis jo alkukesästä ennen masusalaisuus-lomaa pois töistä, koska määräaikainen työsuhde loppui, eikä mua näin pallomahaisena kukaan töihin enää olisi varmaan ottanutkaan.. :) Nyt on ollut sellaista, että mulla kaatuu seinät välillä päälle ja on niin kovin levoton olo. Hiukan turhautunut. Odottelen vaan.

Ja jalat on niinku sellaset pallot, joihin on kasvanut varpaat. Eipä niillä kovin enää mennä. :)

Eikä noilla tollasilla enää kipitetä:



Masu alkaa olemaan jo aika painavakin, kun sinne masusalaisuus rakentaa kaupunkiaan:


3 viikkoa sitten

Nyt.
Ensimmäiset "taisteluarvet" muuten huomasin tänään, olin niistä jotenkin iloinen, hienoja mun mielestä. Vatsanahka se vain on. En mä muutoinkaan ole masu paljaana missään viihtynyt, vaikka kroppa olisikin "esteettisessä" mielessä ollut siinä kuosissa. Ja hei, tää suomen kesä ei ainakaan tee oikeutta biksuille, toisaalta, ne on vaan ihania jälkiä siitä, että olet saanut vauvan, antaa siis niiden vaan näkyä, jos biksuja mielii pitää !!
Arvet muuten ilmestyivät vasemmalle puolelle, eli juuri sinne, missä masusalaisuus eniten hengailee ja bilettää. :)

Olo on raskas ja askel lyhyt, mutta mieli kyllä menisi vaikka mihin. :) Kauheinta tässä on ehkä juuri se, että mun aivot ei osaa levätä, lepäämistäkin siis harjoittelen edelleen.

Katsottiin äsken uusintana tuota Naurun tasapaino-ohjelmaa, ja siinä koomikoilla oli aiheena srk/uskonto, jne... Olivat siis olleet Kallion seurakuntaan tutustumassa, muistaakseni

Mä en tiedä miksi, mutta just siitä terveestä huumorista ja kaikesta mulle tuli ihan kauheen levoton olo. Ja ikävä sitä työyhteisöä, johon joskus itse kuuluin. Mä oon siis ihan varma, että haluun takaisin seurakuntatädiksi. Työ oli raskasta, mutta työyhteisö oli aivan paras! Jos mä nyt löytäisin itseni kuukausikokouksesta kaikkien niiden tuttujen kasvojen keskeltä, liikuttuisin ja pakahtuisin onnellisuudesta ja kuuluvuuden tunteesta. Välillä pitää kokeilla muuta, jotta ymmärtää oikean paikkansa.

Mutta, aiemmin tänään mä halusin takas perhetyöhön, ihan vaan kun näin erään kirpparin sivulla mainoksessa maininnan perhekerhosta. Se oli toki myös ihana työmuoto osana pakettia, seurakunnalla työskennellessä.

No ei siinä mitään, aiemmin tällä viikolla mä haaveilin puolitosissani hiusalalle paluusta, oma liikekin olisi kiva, siihenkin liittyy niin monta hyvää kokemusta ja muistoa, menee ihan haikailuksi taas kaikki.

..mutta, keskellä viikkoa katsoin myös Kiinteistökuningatar Kaisaa, ja aattelin, että kivaa hommaahan tuokin olisi..kuinka paljon vaan siinä tietty sitten pitäisi osata laskea.. Ja sitä mä en muuten osaa.

Sitten oikeesti olis kivaa kirjoittaa kirja, tai vaikka kirjoittaa tai kuvittaa lasten kirja.. Tai maalata uusia juttuja ja järjestää näyttely.  Olisi myös mukavaa opiskella, siihenkin kutsu on kova. Jotain "päätieteitä", ihanaa.

Miksen mä tee näille asioille mitään?!

Paluu todellisuuteen, miksi mä rakennan tällaisia ajatuksia, mähän poksahdan pian. Ja sitten on vauva ja se uudenlainen arki. Mikäköhän ihmeen tarve mulla on aina niin kehittyä ja piinata itseäni.. Mikä ajatus on nyt työllistää itseään/edes ajatella koko asiaa.. Pitäis vaan pystyä leijumaan vauvan tuoksuisissa pilvissä, ja odottaa. Mua ei kai vain ole tehty siihen.

Johtuuko tämä seilaaminen raskaudesta, no ei mun mielestä.

On muuten ollut raskaana hauskaa huomata, miten monen asian ajatellaan liittyvän/monen asian ajatellaan johtuvan raskaudesta..

Miten niin? Hulluhan mä olin jo sitä ennen.

Pää oli täynnä omituisia ajatuksia, ja niitä on aina ollut liikaa. Aina on pitänyt tauotta pohtia ja aivot ovat tasaisessa luovassa levottomuuden tilassa.. Ja ei, se, että mulla soi päässä ihan ihme biisejä, se ei ole oire joka ilmaantui raskauden myötä.. olen myös aina puhunut yksinäni, ollut tunteellinen, laulanut bussipysäkillä, puhunut vieraille mummoille jne.

Niin ja sisustaminen on pesän rakentamista? Nope, mä oon aina sitä tehnyt ja pitänyt kodista huolta muutenkin.

Olisi toki ollut kiva huomata jotain vahvoja oireita.. Niinkuin esim haluta syödä se eskarin taululiitu, koska vaan TEKEE MIELI !! Siis henkisiä viirauksia, tai vaikka niitä mielihaluja jne, mutta mua ei kai vain ole suunniteltu niin? Nauru mulla on ollut herkemmässä. Se on ollut niin mukavaa, kunnon naurut on ihan parasta. Raskauden aikana olen itkenyt kerran oikein kunnolla. Mutta silloin tosissaan pahoitin mieleni. Fyysisiä oireita toki on enemmänkin. Peruskäyrillä mennään, perusjuttujen mukaan, kaikki on kerrankin vain niin perussettiä, ehkä näitä olisi pitänyt tehdä enemmänkin? :)

Mut oon mä oikeuttanut hiukan esim jäätelön syömistä sillä, että oon raskaana. "Ku ei muutakaan ilon aihetta oo. " Niin onhan, mutta ei silloin, jos haluu jäätelöö.

Mä en ole oikein huomannut mitään ihmeellistä muutosta itsessäni, ne varmaan tulevat sitten syntyvän vauvan myötä. Toivottavasti.

Tottakai mun mielestä on ihanaa saada oma vauva, mutta se on niin luonnollinen asia, etten vaan osaa "hehkua".. Unta vauvasta olen nähnyt kerran. Siinä unessa koin osan siitä tunteesta, mitä uskon sen olevan, sitten kun olen ihan oikea äiti.

Ennen sitä en suostu edes sanomaan, että ymmärtäisin vanhemmuutta tai sen tunteita.
Pelkkä teoriatieto ei vaan riitä siihen, Tämä on taas niitä asioita, joihin ei kannata mennä mitään mussuttamaan, ennen kuin on itsellä ihan oikea kokemus asiasta. Nih.

Korjaan hieman itseäni, että toki ammatillisesti riittää se "pelkkä" teoriatieto, työkokemus ja vanhemmuuden tunteiden YMMÄRTÄMINEN. Lapseton lapsi-/perhetyöntekijä on täysin pätevä, kuten sekin, jolla on viisi lasta. Ei siis kannata ammattilaisen apua hylätä, lapsimäärään katsomalla. :)

Toki ne oikeat tunteet tulevat sitten lapsen syntymän myötä, eli en siis hätäile asian kanssa. On ollut kuitenkin ihanaa huomata joutuvansa samojen kysymysten/ajatusten eteen, joita olen esim monen vanhemmaksi tulevan/pikkulapsiperheen vanhemman kanssa puinut; "ovatko nämä tunteet oikein, onko oikein tuntea näin?" Ja vastaushan on, että me kaikki ollaan erilaisia, ei siis vertailla tunteita keskenään tai sitä, miten ne tunteet/tilanteet koetaan, saati mikä on "normaalia, mikä taas ei..

Oma tarpeesi tuntea määrittää tunteen laadun ja voimakkuuden, oli se sitten iloa tai surua. Sama pätee tunteiden käsittelyyn. Joku esim. lamaantuu suuren surun sattuessa, ikivahva anoppini taas ammentaa siitä voimaa. <3 Itse taas haluan pohtia asian valmiiksi yksin ja järkeistää asiat, saada siis näin asian päätökseen, ja sitten vasta puhun. Toki kysyn neuvoa ystäviltä ja puhua pölpötänkin asioitani, mutta siis vakavien asioiden äärellä olen hiljaisempi. Ja oikeutetaan toisillekin ne omat tunteet. Niin se menee, hienoa että ollaan omanlaisia ihan kaikki. :)

Ja tänään on oltu vain kotona. Naapurin mummo istui mun kanssa patiolla kahvilla, oltiin kuin kaksi tarhapöllöä. Kumpikaan ei harjannut hiuksia, eikä vaihtanut yövaatteita pois. Eli möllöteltiin ihan naapurityyliin, yhteisöllisyyden voimin! Kirottiin säätä. Eihän sille muutakaan voi tehdä?

Aiemmin tänään oli somessa juttua siitä, että miten sää ei vaikuttaisi mielialaan.. mikä siis olisi oikea ajattelumalli/miten saisi huijattua itsensä pirteämmäksi, tai miten jotenkin saisi mielensä reippaammaksi tällaisella ilmalla. Täällä Turussa on ainakin ollut mielestäni ihan myrsky. Jo aamulla näin ikkunasta harmaan suhrukelin, ja ulkona tuoksuu syyskuu..

Vastausta edelliseen en ole keksinyt.. Muuta kuin se, että anna itsellesi lupa möllöttää. Yritä olla kiireetön. Nämä on näitä syksyn villasukkaneuvoja, vaikkakin heinäkuussa. Tarkoitan siis sitä, kun syksyllä tulee niitä villasukkien/takkatulen/kynttilöiden yhdistelmäkuvia.. Nyt voisi olla se aika.

Jos kesä vielä tulee, niin voi sitten toivottaa uuden kesän tervetulleeksi.

Itseäni piristäisi järjestää pienet illanistujaiset, jotain mukavaa ja yhteistä ystävien kesken. Niinpä ehkä teenkin.

Ja vielä sellainen juttu, että tottakai jatkuva sade ja auringon puute masentaa, mutta kannattaa vaan myötäillä vallitsevaa ilmanlaatua, ja luoda tunnelmaa sen mukaisesti;

Sytytetään kynttilöitä! <3


Ja toki olisi kiva kuulla, että mitä ratkaisuja te muut olette löytäneet tähän sateiseen pimeyteen?

Mukavaa alkavaa viikkoa sulle!



torstai 23. heinäkuuta 2015

Rullia..

Lupasin jo yli viikko sitten laittaa kuvia siitä päivästä kun lähdetään siskon pojan synttäreille.
Niin ja hiuksista ja mekosta lupasin kuvaa just tässä yhteydessä.

Juhlat olivat sellaiset, kuin 2v juhlien pitääkin olla. Sopivan simppeli, mutta herkullinen tarjoilu ja sopivan vähän ihmisiä; vain ne läheisimmät. Lapsen ehdoilla, ihkua!

Blogiin mä en saanut mielestäni siitä päivästä mitään irti, ainakaan tarpeeksi, koska ei pikkuherraa tietenkään nettiin esille laiteta iliman luppaa. :) ja ei jotenkin itselläkään ole ollut kirjoitusoloa koko viikkoon.. Se menee nääs niin, että ensin kirjoitetaan blogia liian väsyneenä, ja sitten sitä hävetään maan kolossa viikko tai hieman yli.

Ja mä söin kakkua ihan hirveesti ja laitoin juhlan kunniaksi oikein rullat päähän!


Olen aikoinaan opiskellut hiusalan perustutkinnon ja siihen lisäksi joitain kauneuteen liittyviä kursseja käynyt, siitä on hyötyä kyllä, melkeinpä vain itselle nykyään, koska en ole niin innostunut pitämään harmaan talouden kotikampaamoa. Mulla nyt kuitenkin on ollut ihan kokopäivätöitä, vaikkakin määräaikaisia, kasvatuksen parissa (paitsi nyt koska masusalaisuus)...niin ei vain ehdi, eikä ees jaksa.

Olen tässä lapsi-ja perhetyön tutkintoon valmistuttuani 2012, ja sitä ennen ehtinyt olemaan vaikka kuka ja vaikka missä roolissa/ työympäristössä. Jo sitä ennen. Ei mua kaikki edes usko, jos alan oikein kertomaan, että missä on tullut seilattua; lapsi-ja perhetyötä, nuokkaria, leirejä, päiväkotii, eskarii...myyntiä, hiuksia, meikkejä, kauneutta, yrittäjyyttä, herra toimitusjohtajuutta.... Ja työttömyyttä! On sekin läpikäyty! Niin monia ympäristöjä, ihmisiä, tilanteita ja kokemuksia, että olen varmaan itsekin unohtanut yli puolet.

Elämää mä oon ainakin nähnyt, niin hyvässä kuin pahassa. Siksi mä olen kasvattanut itseni näkemään elämässä tärkeimmät asiat, enkä oikein tuomitsekaan ketään valinnoistaan, ne ei kuulu mulle.
 Ja harvoin mun kuulee puhuvan tai tuovan esille jotain menneisyyden asioita, olisihan niitä tosi kurjiakin, mutta mitä niillä huomiota hakemaan. En mä halua, että mut tunnetaan huonojen kokemusten kautta/että leimaannun niihin. Sitäpaitsi en mä elä menneisyydessä, koska nyt on nyt, ja jotakin varten tämäkin päivä on.

Paitsi sitten kun on läheisiä paikalla, silloin mäkätän monet samatkin asiat useaan kertaan. Heh. Tykkään teistä. <3

Nykyään kai olen se kuuntelija, enemmänkin. Niin ja aika kärttyinen, usein.Nyt olen raskaana alkanut kääntämään sosiaalisuuttani sisäänpäin. Kai me sitten masusalaisuuden kanssa jotain tärkeää rakennetaan. :) En myöskään tällä hetkellä olisi missään sosiaalisessa tilanteessa tutustumassa uusiin ihmisiin, "ei raskaana" taas tuollaiset tapahtumat ovat ihan mua varten.

Ainiin ja hei oon mä kaikkien myyntikurssien sun muun lisäksi vielä silloin teininä käynyt talouskoulun! Mun pitäisi siis olla hyvä vaimo! :D Siinä mä en ehkä aina ole se ihanin, mutta jaksan yrittää, ainakin välillä, hiukan. :)

Mutta voi kauhee kun tota tekstiä tuli. Sorry, toiv hyppäsit yli jos silmä puutui. ;) Mä siis vaan sillä hiusalan tutkinnolla olin viittaamassa siihen, että ihan kyllä osaan laittaa hiuksia, vaikkakin olen unohtanut paljon ja olen päivitystä vailla, mutta tälleen seuraavanlaisesti "vähän sinne päin" laitan omani. Ei se mitään salatiedettä kuitenkaan ole.

Loin lausehirviön, hui.

Ammattitaitoa toki tarvitaan hiusalalla ja paljon, ei sinne siis vaan mennä ja aleta leikkaamaan sitä tukkaa! Sillä alalla, niinkuin muissakin, tarvitaan tosi monta taitoa. Multa on joskus kampaaja-aikoina kysytty, että miten mä voin olla väsynyt, vaikka olen "vaan leikannut tukkaa.." Enpä jaksanut edes alkaa selittää, että mitä muuta sinä päivänä on tapahtunut/kuinka monta roolia olen läpikäynyt. Menin siis vain parvekkeelle ja olin siellä hetken punainen.

Aloitetaan siis kihartuminen:


Ensin laitan jo lähes kuiviin hiuksiin jätettävän hoitoaineen ja sitten muotovaahdon. En käytä mitään vahvoja muotoilutuotteita, koska mun hiukset kihartuvat helposti, ovat siis taipuisat. Herään joskus toinen puoli päästä enkelin kiharalla ja toinen puoli suorana. Nättiä. Niin.

Suorempaan, lasimaisempaan hiuslaatuun tarvitset pikkasen kovemmat tuotteetkin sitten. :) Kokeilemalla useesti löytyy se oikea. Niin, tai kysy ammattilaiselta. Kampausnesteet on nykyään myös tosi hyviä.

Hiusten selvittämiseen ja föönaamiseen käytän luonnonharjaksista pidennysharjaa. Omat hiukset mulla on, mutta musta pidennysharja on paras. Se on hellä hiukselle ja sillä saa takut pehmeästi selvitettyä. Plus vielä käyttöikä, tää harja on ollut mulla jo kuusi vuotta. Pesun se toki tarvitsee säännöllisesti!

Alla pari kuvaa suorina/melkein kuivina. Näiden kuvien jälkeen kuivasin hiukset kokonaan. Jos rullaat lämpörullat kosteisiin hiuksiin, niin voi jäädä rumia/hassuja painaumia tyveen, eikä latva kiharru kunnolla.



Moni tykkää kihartaa raudoilla, mä taas vannon lämpörullien nimeen. Laitan ne lämpeämään kuivausvaiheessa. Aloitan rullaamisen pääliosasta ja etenen alas, rullakokoja vaihdellen. Osiot harjaan ennen rullaamista luottoharjalla. Nyt laitoin ihan muutamalla rullalla, isoja osioita. Päälle kaksi rullaa taaksepäin rullattuna, ja sivuille/taakse rullat pystysuoraan ja osiot voi pyöritellä eri suuntiin rullalle..Tulee sellainen nykyaikaisemman näköinen, korkkiruuvimainen kihara, eikä kasari. ;)

Otin muutaman kuvan rullauksesta.
Ja näin nättinä sitä ollaan rullat päässä:







Rullat päässä on aina niin HOT!

Tää on muuten hyvä rullaus lyhyempäänkin hiukseen; kihara aina lyhentää hieman hiusta, pystyyn rullattu alaosa "säästää" pituutta.

Kun rullat ovat jäähtyneet, otan ne pois yksi kerrallaan, aloitan alhaalta. Kun poistan rullan, niin harjalla tupeeraan osion varovaisesti, aloittaen tyvestä. Painavampi hius tarvitsee tiheäpiikisen kamman/voimakkaamman tupeerauksen. Ainakin tyveen.

Käytän myös itse tässä kampaa, jos haluan dramaattisemman/kestävämmän lopputuloksen. Kokeile kevyttä tupeerausta varovaisesti latvaan, edeten tyvestä, jotta näet, mitä sun hius tekee. Se saattaa myös suoristua tästä, ole siis hellä. :)

Lakan suihkin tyveen osion alapuolelta.
Pituuden ja latvan suihkin lakalla myös, ja puristelen kiharaa kevyesti.

Lakka saa olla tujua, mutta kannattaa valita se helposti pois harjautuva. Hiukset on kuitenkin jo olleet kovilla kun niitä on lämmöllä käsitelty. Itse olen käsittelyistä huolimatta saanut pitkät hiukset hoitoaineilla ja vähäisellä mekaanisella rasituksella.

Erottele, muotoile, asettele. KOKEILE! :) jos menee piloille, niin harjaa ja kiinnitä hiukset toispuoleisesti, epäsymmetrisesti pinneillä, hieno! :) Lopuksi voi olla vielä hyvä suihkuttaa tyveen lakkaa pää väärinpäin. Ja käydä läpi lakalla pituudet ja latvat. Sellainen nopea "yleis suihkaus" siis koko päähän.

Asettele jakaus ja siinä se on. Kiharan kestävyyden vuoksi olisi hyvä lisätä uusi lakkakerros vielä ennen kun starttaat ovesta ja korkkarit on katossa jne. varo kuitenkin liikaa lakkaa; lopputulos voi olla koppurainen, pyri pehmeyteen, älä suihki läheltä. Mur.

Sitten kuvia valmiista kikkaroista, en osannut taaskaan päättää minkä kuvan laitan, mulla on sitäpaitsi hiukan huono näkö, sorry. :D







Kävin vielä varastamassa itseltäni facesta paremman kuvan koko luukista. Kännykuva, mutta sillä mennään.




Ainiin hei, ja päivän kukka! 

Mamma, eli isän äiti oli poiminut synttärisankarille kauniin kimpun omalta pihaltaan. <3 




Tää oli tällainen hullu ja uneton yöpäivitys. Kiitos ja anteeksi siitä. :)

Yhden illan tuunaus




Siis mä kirjoitin tämän postauksen jo viikko sitten suht valmiiksi, mutta joskus vain yhden illan jutuissa käy niin, että tarviikin hieman pitkäkestoisempaa sulattelua.. ja ehkä vähän selvittelyäkin..
Tapahtui siis viikko sitten, perjantai-iltana.. Olisko tää jännempi jos se olisi kostee ilta? No okei, se oli tosi kostee!! Olin jo pitkään vilkuillut sillä silmällä noita kahta Ikean taulua.. Ostin ne joskus 3 vuotta sitten jakamaan olohuonetta, taulujen piti siis vain olla väliaikaiset.. No, niin jää moni muukin väliaikainen pysyvästi.Silleen se rakkauskin voi löytyä. Se ikuinenkin.

Sinä iltana mä sitten valitin Möllille, ettei oo mitään inspistä ollut pitkään aikaan mihinkään luovaan.. ja BLING (joo, mun inspiksestä kuuluu "bling??"), sieltä se saapui! Mä tuunaan noi kamalat taulut!

Myöhemmin mulle selvisi, että tämä inspis oli feikkiä, odotan siis turhautuneena edelleen sitä oikeaa. Paraneeko se siis vaihtamalla? Niin se inspis?

Nyt muuten ku katsoin noita kuvia niin eihän ne niiiiiin kamalat olleetkaan..




No, mutta nyt ne on erilaiset. :D Ekan kuvan otin 18:17 illalla ja klo 23:37 oli valmista (tai niinhän mä luulin..), että vois nää yhden illan jutut kauemminkin kestää... Tällä kertaa tein vain tollasen tosi simppelin tuunauksen. :)

Tosin ei oo häpee olla nopee, ja nopeet liikkeet on niitä näyttävimpiä. ;) Kolme minuuttia tosin ei voi olla mitenkään ikimuistoisia, edes mä en usko siihen, vaikka kannustankin positiivisuuteen.

Ensin otin tietysti taulut seinältä ja irrotin kukkien kuvat raameista. Ilman mitään ideaa mitä teen. :D

Sitten hain matskut esille ja laitoin valmiiksi. Mulla on sellainen iso laatikko, jossa on maaleja ja kaikkee muutakin, kuten allergialääkettä (???), en siis ottanut siitä kuvaa. En kehdannut. Mut kirjoitin sen tänne, niin just...

Kosteissa, hämärien olosuhteiden illoissa pitää olla juomaa.. ja jotain tahmeaa.
Maalarinteippiä ja kuplavettä, tarvitaan!


Maalausalustaa etsiessäni ja pähkäillessäni löysin muuten vihon välistä vuoden tai pari vanhan töherryksen. vanhoihin töherryksiin törmääminen voi olla kiusallista, mitä sille sitten sanoo??

Mun mielestä toi oli silloin ihan pilalle mennyt ja hautasin sen pian pois silmistä, pois mielestä.. Mutta nyt se näyttikin jo vähän paremmalle, piilotan sen siis vielä vuodeksi marinotumaan. :)

Ihmisiinkin voi toivoa kypsyyttä ajan kuluessa. Ja joidenkin toivoisi kypsyvän niin, että putoaisivat pois. Erityisesti ne vanhat töherrykset ovat pahoja, joiden kanssa on hieman tullut tapeltuakin. Mut nolo on hyvä, sä oot selvinnyt siitäkin hengissä! 

The töherrys


Aloitetaan....

Ensin siis teippaan aina maalattavan paperin/kankaan tms pöytään kiinni. Näin se ei rypisty kostealla maalatessa.




Kehuinko mä aiemmin, että työskentelin siististi, nope, niin ei käynyt taaskaan. :)

Työskentelyä yksityiskohtien parissa, decomaalia ja geelikynä, molemmat hopeita. 





Tässä muutama kuva, et miltä se sit näyttää...







Ja nämä tauluthan oli juuri tarkoitus hävittää/sovittaa muuhun olkkariin siten, että ovat vain "tilanjakajan" asemassa, koska olkkari on isohko ja pitkän muotoinen.

En vielä kuitenkaan sano näitä tauluiksi, ne vaan "on", aina se oma kädenjälki ei vaan heti kelpaa. Ei kai sitä koskaan omia tuotoksiaan kovinkaan ihaillen katso. Paitsi muutaman vuoden päästä niistä voi yllättyä. Alan kyllä jo tottua, se on hyvä. Niin ne yhden illan aikana elämään tulleet mahdolliset muutoksetkin pitää vain hyväksyä.. eikös vaan.. ;)

Oli muuten illalla niiiiiin ihana, jotenkin salaperäinen tunnelma ulkona, että päätin ottaa siitä pari yöllistä räpsyä:






Tällaisia odottamattomia, mihinkään kuulumattomia ihmeen kuvia voi ilmestyä just niiden iltojen aikana, ainakin jos joku pöllii sun iifonen.

Oikein mukavaa viikonlopun odotusta sulle, ja olethan sopivan kiltisti. 
Mä yritän myös olla sottaamatta mitään täällä kotona. ;)

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Niin harmaaaaaa lauantai ...

On ollut harmaa päivä. 

Harmaassa säässä juotiin harmaa aamukahvi... 



Harmaalokki lentää yllä harmaan kaupungin  
taivas huokuu turvaa talvipäivän pehmeyteen

Harmaapartainen mies nousee ryhdikkäänä Merihakaan  
Jonka siluetti sulaa lohdulliseen harmaaseen

Hesaria pitkin pomppii harmaavarpunen
 Jonka äiti jätti odottamaan kuppilan eteen

Harmaan auton kuljettaja väistää lasta hymyillen 
 Heittää lentosuukon perään päivän hellään harmauteen

Rakkaus syvään harmaaseen ei viittaa pahaan sairauteen
 Ei auta tautilääkäri sillä harmaa on hyvä väri

-Ismo Alanko


No joo, ollaan Turussa, eikä ole talvi, mutta nämä sanat jotenkin silti sopivat juuri tähän päivään..
Aamulla (lue aamupäivällä) jyrisi ukkonenkin, mutta ei se koskaan kai ollut tosissaan... Meni varmaan muualle.
Koko päivän taas melkein satanut, alkaa muuten kukkasetkin näyttämään siltä, että ovat saaneet hiukan liikaa sateen kosketusta.






Mä laitan sitten niitä kuvia kukkasista, kun ovat taas piristyneet, jookosta? :) Nostin jo muutaman katon alle turvaan sadetta, etteivät saa liikaa vettä.



Etanaiset oli ehtineet jo haukkaamaan Intian mintusta. ¤#?¤¤¤%" !!! Annoin niille taas Ferramolia, TOIMII!! Suosittelen! 







Mutta mä haukkasin kostoksi ruohosipulin, tuosta oreganon vierestä! Harharharhaaaaa!

Niin siis mahto etanoita harmittaa?? Harmittihan?






Tänään on muutenkin vain lepäilty kotona. 

Huomenna mennään kummipojan 2-vuotis synttäreille.
Ajattelin, jos vaikka laittaisin päälle uuden maximekon, jonka ostin alesta (Gina tricot ).. Ja tuo aiemmin kesällä ostamani pitkä kimalteleva neule voisi olla sen kanssa kiva, ainakin näin mielikuvissa. Sekin oli alesta ( Kapp Ahl ). :)

Maximekot on olleet ihan kivoja tän jatkuvasti pyöristyvän olemuksen kanssa, ja muutenkin sellaisia neutraalin tyylikkäitä, sellaisesta mä tykkään. 






Koska harmaa on uusi musta! Nih!! 

Mutta siis mustakin mekko, tai ne melkein kaikki, ovat puhtaana.. Ja yksi pesussa.. Katsotaan vaan, niin mustissa vaatteissa mä taas ovesta ulos lähden... 

Ja hiukset voisin kihartaa. Ja ehkä jotain tällaista korua:


Laitan ehkä kuvaa sitten huomenna. ;)

Mulla ei oikein tänään nyt ole muuta asiaa, taidan mennä pötkölleni. Mitäs muutakaan sitä lauantaina tekisi. :D

(pssst, mua saa muuten nyt seurattua blogipolun kautta, se kuva on tuolla reunassa, mainosmainosmainos)

Mutta mä toivotan sulle oikein ihanaa lauantai-iltaa! Jos oot lähtenyt bilettää, niin toivottavasti sulla on huomenna ihan hyvä olo kuitenkin.. Niin ja jaffaa.. ja pizzaa.. ;)

Kivaa kun kävit täällä!

Heippa!




perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kodin tunnelmaa ja pientä detaljii ;)



Heippa vaan ja ihanaa perjantaita kaikille. <3


Tänään on varmaankin se hiljainen perjantai, tuntuu, että sekä päivä, että luonto ja jopa mieli ovat hiljaa. Shhh! :) Nukuin todella pitkään, ja olisin nukkunut vieläkin ellei masusalaisuus olisi potkinut mua hereille.

Nyt, kun olen päässyt edes hiukan käyntiin, olen tässä vaan siivoillut ja ihmetellyt.. Ai niin ja tänään on taas sellainen kummallinen päivä, kun soi joululaulut päässä! :O Mistä näitä tulee?! Niin siis että oon mä joululaulujakin jo tänään laulanut.

Ja mä aattelin jakaa muidenkin kanssa tätä meidän kodin hiljaista, rauhallista tunnelmaa. Laitoin tänään kynttilänkin palamaan!


Kodin sisustus, ainakin meillä, on sellainen asia joka elää aina. Vähän niinkuin me ihmisetkin, jatkuvan muutoksen alla, ihan huomaamattakin. :)

Mulla itsellä ei koskaan ole ollut tarvetta juosta sisustustrendien, eikä oikein muidenkaan trendien perässä, vaan valitsen aina sitä, mikä on mun mielestä juuri sillä hetkellä kaunista ja mistä tulee se kuuluisa hyvä fiilis! 

Tärkeänä asiana sisustuksessa olen pitänyt aina sitä, että otat mitkä tahansa kaksi esinettä sun kodista käteen, niin ne jollain tavalla sopivat yhteen, siitä syntyy se ihku habitus! Mutta se on mun juttu, sulla on varmasti joku muu hyvä keino. Onhan ristiriitaisuudetkin vallan hienoja!

Tunnelma, mielikuva, mikä lie se onkaan joka vie eteenpäin, vaikka aina kuvittelenkin olevani niin jalat maassa-ja järkityyppiä, niin kai mä sitten oon suuri hippi, sateenkaaret ja kaikki. Niin monessa asiassa nämä asiat just merkkaa. Sellasissa ihan oikeesti tärkeissäkin asioissa, ettei vaan materia- ja sisustushömpässä. :)

Eilen mä laitoinkin siitä seinästä, meidän koti on menneen kesän aikana kokenut muutosta enemmänkin. Osa vanhaa sai kuitenkin jäädä. Meillä ei siis ole mikään erityisen hieno asunto, vaan ihan vuokrakaksio Turussa. Mutta on tää rakas! Kaikki pian näkemäsi on toteutettu fiksulla pikkubudjetilla, hankittu harkiten ja kerätty ajanmittaan. Me ollaan koitettu myös tehdä niin, että aina heitetään turhat roinat pois. Jos et ole vuoteen käyttänyt tai kaivannut ko. tavaraa, lahjoita tai heitä menemään. Mä nautin avaruudesta ja tilan tunnusta, moni taas saattaisi kokea meidän kodin liiankin "kliiniksi". 

Mut sitten niihin kuviin!

Aloitan olohuoneesta, siellä me eniten oleskellaan, joten tunnelma on tärkeä. Olohuoneessa meillä on myös kaksi sohvaa ja rahi, niin on mukava ystävien kanssa juoda kaffetta tai vaikka istuskella iltaa. :)
Iltaisin meillä yleensä palaakin vain jalkalamppu ja kynttilöitä. Päivisin ei näin kesällä ainakaan niin valoa tarvitsekaan. Ja itse olen sellainen hämärässä hiippailija, ettei tule päivisinkään kattovaloja pahemmin sytyteltyä. Sellainen moderni kattokruunu pitäis kyllä joskus hommata, sopeis aika kivasti, eikö vaan? :)


Hieman eri valaistuksia. Aika hämärä asunto meillä on, vaikka välillä tulvahtaakin jänniä kauniita valoja sisään. Oksaseinään heijastuu metsästä oksien heiluvat varjot, ja muutenkin tunnelma on valojen ja varjojen osalta välillä aika jännittävä. :)



Niin ja se oksaseinä, vielä kerran <3



Oksaseinälle valkoisen kaapin päälle olen asettanut pienen hääkuvavihkosen, kuvat vaihtuu siinä kivasti. Tuo saatiin kummitädiltä silloin häiden jälkeen, vuonna -09.





Niin ja asuuhan meillä seinällä myös tällainen valkoiseksi tuunattu oksa. Se kerran pimeänä yönä haettiin Turun puskista, kun oltiin muuten vaan ajelulla. Se on siis ihan akryyliväreillä maalattu ja blingiä liimailtu sinne tänne kimaltelemaan.



Ja vastapäätä oksaa on tuollainen ikkunapeili, tilasin sen alkukesästä. Pikkusiskon mielestä se on niinkuin lapsuuden kodin ulkohuussin ikkuna, mut kivaa hei! Eiks siinä ulkohuussissa pitäis olla aina semmosta omaa tunnelmaa, niinku kärpäsiä ja kaikkee..




 ( Tilailin sen tuolta..https://www.vekenkaluste.fi/peili-ikkunakehys-40x90-cm-antiikinvalkoinen )



Pari kuvaa vielä peilistä seinällä...                                





Seuraavaksi muutama kuva olohuoneen sisustusesineistä...









Olen pitänyt koruja ihan esillä, osana sisustusta.





Välillä on ihanaa ostaa ITSELLEEN ruusuja, tai muita kauniita kukkia. Ihan ruokakaupoista niitä saa välillä tooosi edullisesti.  Sitten voi unohtaa, että keneltä ne oli ja luulla saaneensa ne lahjaksi. <3




Ja vielä keittiö...


Makkariin ei nyt mennäkään, koska se on AINA kesken. :D Ehkä se pian kuitenkin olis valmis. ;)

Ensimmäiseen pariin vuoteen en voinut sietää keittiön lattiaa, mutta olemme nyt tehneet sovun ja kaikkeen tottuu. 

Keittiössä olen antanut periksi sen suhteen, että vanhasta ei saa uutta, ja olenkin koittanut mennä sisustuksessakin keittiön säännöillä. 

Onneksi kaapin ovet ovat kuitenkin valkoiset. Talokin on vanha, ja wanha on hienoa, etenkin jos sen kirjoittaa kaksoisveellä.

Ihminen on oikeesti niiiin paras huijaamaan itseään! <3 Love it! <3







Lyhyt ei nyt saanut kynttilöitä suoraan, sorry.



Yllä oleva taulu ja alla oleva itse tuunattu naulakko ovat seuranneet mukana ihan sieltä ensimmäisestä yhteisestä kodista saakka.

Ainiin, keittiön pöytä ja tuolit ovat myös jo vaihdon tarpeessa, haaveissa olisi sellainen valkoinen, kuuden istuttava pöytä. Olisi kivaa kokkailla ystävillekin ruokaa, kun kaikki mahtuisivat kunnolla istumaan.
Sellainen vanhasta ovesta tehty pöytä olisi myös hieno, mutta kyllä tälläkin pärjää. Ehkä sitten joskus. :)
Tuolit voisivat olla vaikka erilaisia, kunhan sopivat yhteen. Mulla on muuten myös joku ihmeen fiksaatio vanhoihin tuoleihin, niistä voisin kirjotella joskus erikseen, fetissinsä kullakin. Erityisen suojelun alla on vanha pinnatuoli, jonka Mölli jo aikoi viskata roskiin. EI!

Nämä kalusteet olen myös joskus tuhdannut tummanharmaaksi, väri vaan valitettavasti sinertää hieman liikaa, ainakin kun auringonvalo osuu niihin. Mut ne on semmoset! Tuo valkoinen liina toi mut lähemmäksi pöytähaaveita, se on ihan metritavaraa Etolasta, tabletit taas ikeasta.



Sisustusesineitä vielä..










Eteisestä löytyi morsiuslaukku ja ooppelin avaimet.. Mikäpäs siinä. Heh.


Niin ja tämä tässä on Musta rakastaja. Naapurin kissa. Tulee avoimesta ovesta sisälle tervehtimättä, kiertää asunnon ja menee taas menojaan.


Tuosta pääsee patiolle, sinne olen änkenyt ihan kauheesti kukkia. Tykkään siis niistäkin kovin. Mä voisin vaikka seuraavaksi laittaa meidän pikku patiosta kuvia ja jotain juttua. Se on kuin pieni lisähuone kesäisin.



Ja niin tulikin sitten ilta, vaikka juurihan vielä oli iltapäivä.
Marketta tuli käymään kahvilla.
Tässä on meistä kuvakin:




Postauskin alkaa olemaan jo valmis, täähän on tosi kivaa tehdä päivän mittaan.
Nyt sitten vain odottelen Mölliä kotiin,

Toivottelen sulle ihanat viikonloput ! <3