Siis mä kirjoitin tämän postauksen jo viikko sitten suht valmiiksi, mutta joskus vain yhden illan jutuissa käy niin, että tarviikin hieman pitkäkestoisempaa sulattelua.. ja ehkä vähän selvittelyäkin..
Tapahtui siis viikko sitten, perjantai-iltana.. Olisko tää jännempi jos se olisi kostee ilta? No okei, se oli tosi kostee!! Olin jo pitkään vilkuillut sillä silmällä noita kahta Ikean taulua.. Ostin ne joskus 3 vuotta sitten jakamaan olohuonetta, taulujen piti siis vain olla väliaikaiset.. No, niin jää moni muukin väliaikainen pysyvästi.Silleen se rakkauskin voi löytyä. Se ikuinenkin.
Sinä iltana mä sitten valitin Möllille, ettei oo mitään inspistä ollut pitkään aikaan mihinkään luovaan.. ja BLING (joo, mun inspiksestä kuuluu "bling??"), sieltä se saapui! Mä tuunaan noi kamalat taulut!
Myöhemmin mulle selvisi, että tämä inspis oli feikkiä, odotan siis turhautuneena edelleen sitä oikeaa. Paraneeko se siis vaihtamalla? Niin se inspis?
Nyt muuten ku katsoin noita kuvia niin eihän ne niiiiiin kamalat olleetkaan..
No, mutta nyt ne on erilaiset. :D Ekan kuvan otin 18:17 illalla ja klo 23:37 oli valmista (tai niinhän mä luulin..), että vois nää yhden illan jutut kauemminkin kestää... Tällä kertaa tein vain tollasen tosi simppelin tuunauksen. :)
Tosin ei oo häpee olla nopee, ja nopeet liikkeet on niitä näyttävimpiä. ;) Kolme minuuttia tosin ei voi olla mitenkään ikimuistoisia, edes mä en usko siihen, vaikka kannustankin positiivisuuteen.
Ensin otin tietysti taulut seinältä ja irrotin kukkien kuvat raameista. Ilman mitään ideaa mitä teen. :D
Sitten hain matskut esille ja laitoin valmiiksi. Mulla on sellainen iso laatikko, jossa on maaleja ja kaikkee muutakin, kuten allergialääkettä (???), en siis ottanut siitä kuvaa. En kehdannut. Mut kirjoitin sen tänne, niin just...
Kosteissa, hämärien olosuhteiden illoissa pitää olla juomaa.. ja jotain tahmeaa.
Maalarinteippiä ja kuplavettä, tarvitaan!
Maalausalustaa etsiessäni ja pähkäillessäni löysin muuten vihon välistä vuoden tai pari vanhan töherryksen. vanhoihin töherryksiin törmääminen voi olla kiusallista, mitä sille sitten sanoo??
Mun mielestä toi oli silloin ihan pilalle mennyt ja hautasin sen pian pois silmistä, pois mielestä.. Mutta nyt se näyttikin jo vähän paremmalle, piilotan sen siis vielä vuodeksi marinotumaan. :)
Ihmisiinkin voi toivoa kypsyyttä ajan kuluessa. Ja joidenkin toivoisi kypsyvän niin, että putoaisivat pois. Erityisesti ne vanhat töherrykset ovat pahoja, joiden kanssa on hieman tullut tapeltuakin. Mut nolo on hyvä, sä oot selvinnyt siitäkin hengissä!
 |
| The töherrys |
Ensin siis teippaan aina maalattavan paperin/kankaan tms pöytään kiinni. Näin se ei rypisty kostealla maalatessa.
Kehuinko mä aiemmin, että työskentelin siististi, nope, niin ei käynyt taaskaan. :)
Työskentelyä yksityiskohtien parissa, decomaalia ja geelikynä, molemmat hopeita.
Tässä muutama kuva, et miltä se sit näyttää...
Ja nämä tauluthan oli juuri tarkoitus hävittää/sovittaa muuhun olkkariin siten, että ovat vain "tilanjakajan" asemassa, koska olkkari on isohko ja pitkän muotoinen.
En vielä kuitenkaan sano näitä tauluiksi, ne vaan "on", aina se oma kädenjälki ei vaan heti kelpaa. Ei kai sitä koskaan omia tuotoksiaan kovinkaan ihaillen katso. Paitsi muutaman vuoden päästä niistä voi yllättyä. Alan kyllä jo tottua, se on hyvä. Niin ne yhden illan aikana elämään tulleet mahdolliset muutoksetkin pitää vain hyväksyä.. eikös vaan.. ;)
Oli muuten illalla niiiiiin ihana, jotenkin salaperäinen tunnelma ulkona, että päätin ottaa siitä pari yöllistä räpsyä:
Tällaisia odottamattomia, mihinkään kuulumattomia ihmeen kuvia voi ilmestyä just niiden iltojen aikana, ainakin jos joku pöllii sun iifonen.
Oikein mukavaa viikonlopun odotusta sulle, ja olethan sopivan kiltisti.
Mä yritän myös olla sottaamatta mitään täällä kotona. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti