Jotain sisältöä...

Hui, se olisi ensimmäisen tekstin aika. 

Esittelytekstistä jo sain kovan myötähäpeän itseäni kohtaan, mutta tähän sain heti ystävältä tukea ja ne tarvittavat säälipisteet, tästä on siis hyvä jatkaa!

Kirjoitinkin hänelle, että se olen niinkuin mä eikä muuta. Oltiin samaa mieltä, ainakin mun mielestä. 

Enkä ajatellut muutenkaan täällä blogissa olla muuta kuin itseni, no, paitsi ehkä vähän laihempi. Tässä muutama kuva musta:

Tällainen tavis, rilleillä ja ilman. :)

Tässä kuvassa taidan olla hieman marinoitukin.

Siinä nyt oli ne naamat. Mietin, mikä olisi hyvä aihe, mistä olisi hyvä aloittaa. Tänään ei ole tapahtunut mitään erityistä, paitsi että olen innoissani tukka pystyssä odottanut ukkosta. Nihkeä ilma, päätä särkee, ajatus ei kulje jne.

Mutta siis vallitsevasta nihkeydestä huolimatta mulla on paljon asioita, joista innostun ja joissa on selkeesti hyvä fiilis! Ja ne jotkut saadaan loppuunkin toteutettua. Kuten seinäprojekti, joka sai alkunsa ihanasta timanttikellosta jonka tilasin.
Juuri se kello, jota myydään stokkallakin, mutta ihan vinkkinä, että täällä myydään edullisemmin: http://www.kodinkuisma.fi/

Ensin inspistä ja levottomuutta, sitten ehdottelua siskolle, että jos joku maalaisi seinälle vaikka oksan..?
Ja siis sellainen ihana pohjamaali joka olis harmaa ja beige, mutta ei siis liian beige. Kylmä ja lämmin! Sellainen kuin se tähti siinä Marketan tyynyssä! Niin helppoa?! :D

Seinäprojekti siirtyikin ihanasti mun inspiksen alusta siskon vastuulle. Sain varmasti kiitoksia, sisko ei kai vain muistanut sanoa niitä ääneen..?? hihi..

Aivan aluksihan tuo seinä ei ollut noin kamala(seliseli) .. vaan siis eräs ammattitaitoinen remonttimies piikkasi itsensä siitä läpi, silloin kun meille tehtiin vessaremppaa. ai kauhia. Ja seinä kyllä korjattiin, mutta tapetti loppui kesken. Siihen tuli siis vierekkäin kellertävää ja vihreää tapettia, jotka korostivat toisiaan, eikä hyvällä tavalla.. Ei ne kaikki värit vaan soi keskenään! :O

Pois paha tapetti!! Matka kohti ihanaa seinää alkoi tapetin repimisestä:

Tuossa kuvassa ei muuten ole mun sisko, vaan Mölli, mun mies. Mut hänestä lisää joskus. Hän saa asua katon alla, koska on aina ollut tosi kiltti. Ja mä päätän kaapin paikan, Mölli saa päättää, että missä kaapissa seisoo.

Möllin pikaesittely: 

 Sydän sydän sydän... Ei muuten sitten tarvii pelätä, että täällä olisi aina vaan miehen kuvia, niin ja lemmikkejä meillä ei ees oo, viittaan siis semmosiin tilapäivityksiin, juu nou. ;)

Niin ja sitten tässä välissä sitä seinää tasoiteltiin ja sille tehtiin kaikkea, mutta siitä mä en tiedä mitään, koska sisko ja Mölli hoiti hommat. ;)

Tällainen upea, uniikki maalaus syntyi siskoni ammattitaitoisissa käsissä:

Tässä näitä ihania yksityiskohtia!

Seinän värimaailma elää ihanasti eri valaistusten mukana.

Sellainen, vauuuuuuuu! On muuten rauhoittava katsella, oikein johiukanvanhanmieli lepää. Ja kellokin löysi paikkansa, tuohon se kuuluu. :) 

Mä vielä harjoittelen tätä, kiitos silti kun jaksoit käydä ja lukea. Kai tää tästä alkaa sujua. Toivotaan parasta ja pelätään ainakin sitä pahinta! 

Huomenna voisin laittaa vaikka sellaista yleistä fiilistä meidän kodista,

tai mitä sitten keksinkään. :)