Ruusuja ja itsetyydytystä

Voi kauheeta, saako tollasta otsikkoa näin "siunatussa tilassa" edes laittakaan?

Tänään alkoi päivä mukavasti, eli onnitteluilla! En mä tiedä, että onko nimipäivät enää aikuisena niin tärkeä juhla, mutta juhla on aina tervetullutta arkeen. Juhlan voi rakentaa niin pienestäkin.
Vai onko pienestä rakennettu juhla juuri sitä kuuluisaa arjen luksusta?

Meinasin olla aamulla hieman pahalla päälläkin, mutta eihän sitä voi olla, kun saa pullaa, kahvia ja ruusuja!! Ne on niitä tämän hetken iloja, kun niin moni asia on kuitenkin kiellettyä tai mahdotonta. Tällä vatsalla..juu nou..

Ja hei tällä kertaa mä en ostanut niitä ruusuja itse, vaan sain ne! No niin, äitihän ne mulle toi, kukas muukaan. :)

Mutta pääasia, että tällä kertaa mun ei tarvinnut osoittaa romantillisia elkeitä itseäni kohtaan. Eikä tarvinnut kuvitella, että nämä kukat olisivat joltain muulta, eivätkä ne itse ostamani tarjousruusut K-kaupasta (jonkinlaatuista itsetyydytystä kai sekin).

Mitä sitä turhaan vieraisiin lähtemään, kun voi hoitaa hommat itsekin? Vai meenkö tonne Marketin eteen vatta pystyssä kinumaan miehiltä, että osta mulle kukkia, osta osta??

No ostaa Möllikin mulle ainakin 2 kertaa vuodessa kukkia, ihan siis tilastollisesti oikein. Eikä aina tartte ees pyytää. :)

Arjen luksusta tosin ne tarjousruusutkin ovat. No, ainakin ovat nättejä ja tuoksuvat hyvältä, toisin kuin me muut täällä asuvat. ;)

Seuraavaksi parii kuvaa tältä päivältä:

Mun uudesta pallorakkaudesta katkesi yksi oksa, sai mennä uiskentelemaan vesilasiin muumin viereen. <3

Sain muuten tänään pussillisen ristejä. Ihan pieni innostus nosti päätään; jos ihan muutaman korunkin tekisin taas pitkästä aikaa. Jotenkin vain tuntuu turhalta, koska siitä puuttuu se idea ja tarkoitus, että mihin tarkoitukseen niitä teen..

Tällainen pussukka. Jotain hienoa näistä voisi tuunata..

Innostuin jo kaivelemaan esiin muitakin korumatskuja..

Joskus tuli tehtyä paljonkin koruja. Myin käsikauppana kavereille, ja yritin myyntiä kirpparilla. Aina ei vain kirpparin asiakkaista löytynyt kohderyhmää, eli myynti ei kovinkaan kukoistanut. Oikeastaan fb:ssä julkaisemani koru-kansio toi menekkiä koruilleni eniten.

Latasin korujen kuvia tänne blogiin:

http://mywhiteblues.blogspot.fi/p/koruliinit.html

Mitä mieltä olette, jatkanko vielä tuota tuhertelua, vai annanko olla?

Tosin, mä kovin kyllä haluaisin mennä ostamaan uusia akryylivärejä, maalauskin on jäänyt vuosiksi..

On muuten ollut kova päänsärky taas koko päivän. Manasin ukkosta ja sadetta, kukaan ei sitä päivällä uskonut. Mut sade tuli kuitenkin. Oonhan mä sitten melkein poppamies ainakin? 

Tulipa outo mielikuva..itsestäni poppamiehenä.. sellaiset höyhenhärpäkkeet päässä ja nilkoissa, hiirenkalloja kaulassa ja kana kädessä tanssimassa nuotion ympärillä..Tarjoustulppaani hampaissa. Hyi hirvee. Jos nyt edes saisin sitä nuotiotakaan syttymään. Kanakin kuolisi jo pelkästä kauhusta.

En mä sano enää mitään, hävettää itseni puolesta jo ihan tarpeeksi taas.

Heippa taas ja ihanaa iltaa sulle. Ukkosta odotellessa. ;)