tiistai 11. elokuuta 2015

Ruusuja ja itsetyydytystä

Voi kauheeta, saako tollasta otsikkoa näin "siunatussa tilassa" edes laittakaan?



Tänään alkoi päivä mukavasti, eli onnitteluilla! En mä tiedä, että onko nimipäivät enää aikuisena niin tärkeä juhla, mutta juhla on aina tervetullutta arkeen. Juhlan voi rakentaa niin pienestäkin.
Vai onko pienestä rakennettu juhla juuri sitä kuuluisaa arjen luksusta?

Meinasin olla aamulla hieman pahalla päälläkin, mutta eihän sitä voi olla, kun saa pullaa, kahvia ja ruusuja!! Ne on niitä tämän hetken iloja, kun niin moni asia on kuitenkin kiellettyä tai mahdotonta. Tällä vatsalla..juu nou..

Ja hei tällä kertaa mä en ostanut niitä ruusuja itse, vaan sain ne! No niin, äitihän ne mulle toi, kukas muukaan. :)

Mutta pääasia, että tällä kertaa mun ei tarvinnut osoittaa romantillisia elkeitä itseäni kohtaan. Eikä tarvinnut kuvitella, että nämä kukat olisivat joltain muulta, eivätkä ne itse ostamani tarjousruusut K-kaupasta (jonkinlaatuista itsetyydytystä kai sekin).

Mitä sitä turhaan vieraisiin lähtemään, kun voi hoitaa hommat itsekin? Vai meenkö tonne Marketin eteen vatta pystyssä kinumaan miehiltä, että osta mulle kukkia, osta osta??

No ostaa Möllikin mulle ainakin 2 kertaa vuodessa kukkia, ihan siis tilastollisesti oikein. Eikä aina tartte ees pyytää. :)

Arjen luksusta tosin ne tarjousruusutkin ovat. No, ainakin ovat nättejä ja tuoksuvat hyvältä, toisin kuin me muut täällä asuvat. ;)

Seuraavaksi parii kuvaa tältä päivältä:



Mun uudesta pallorakkaudesta katkesi yksi oksa, sai mennä uiskentelemaan vesilasiin muumin viereen. <3


Sain muuten tänään pussillisen ristejä. Ihan pieni innostus nosti päätään; jos ihan muutaman korunkin tekisin taas pitkästä aikaa. Jotenkin vain tuntuu turhalta, koska siitä puuttuu se idea ja tarkoitus, että mihin tarkoitukseen niitä teen..

Tällainen pussukka. Jotain hienoa näistä voisi tuunata..

Innostuin jo kaivelemaan esiin muitakin korumatskuja..


Joskus tuli tehtyä paljonkin koruja. Myin käsikauppana kavereille, ja yritin myyntiä kirpparilla. Aina ei vain kirpparin asiakkaista löytynyt kohderyhmää, eli myynti ei kovinkaan kukoistanut. Oikeastaan fb:ssä julkaisemani koru-kansio toi menekkiä koruilleni eniten.

Latasin korujen kuvia tänne blogiin:


Mitä mieltä olette, jatkanko vielä tuota tuhertelua, vai annanko olla?

Tosin, mä kovin kyllä haluaisin mennä ostamaan uusia akryylivärejä, maalauskin on jäänyt vuosiksi..

On muuten ollut kova päänsärky taas koko päivän. Manasin ukkosta ja sadetta, kukaan ei sitä päivällä uskonut. Mut sade tuli kuitenkin. Oonhan mä sitten melkein poppamies ainakin? 
Tulipa outo mielikuva..itsestäni poppamiehenä.. sellaiset höyhenhärpäkkeet päässä ja nilkoissa, hiirenkalloja kaulassa ja kana kädessä tanssimassa nuotion ympärillä..Tarjoustulppaani hampaissa. Hyi hirvee. Jos nyt edes saisin sitä nuotiotakaan syttymään. Kanakin kuolisi jo pelkästä kauhusta.

En mä sano enää mitään, hävettää itseni puolesta jo ihan tarpeeksi taas.

Heippa taas ja ihanaa iltaa sulle. Ukkosta odotellessa. ;)






maanantai 10. elokuuta 2015

Syksyn kynnyksellä...


Pian on kesä poissa, ja saadaan tunnelmoida syksyn kynttilöillä.. Mutta vielä on virtaa kesäkukissa. Loputtomien sateiden jälkeen ne ovat piristyneet, kasvaneet ja voimistuneet. Kaikki eivät pärjänneet ilman valoa ja lämpöä, joten jouduimme vaihtamaan muutaman.


Musta Rakastaja tarkistuskierroksellaan...

Tässä postauksessa on suuren suuri kuvapläjäys näistä helteisen alkusyksyn kukinnoista, sekä muutama uusi rakkaus...


Tässä näkyy vielä hiukan kurjaa ruskeaa, jota sateet aiheuttivat kukkaparoille.



Vanha lyhty auringonpaisteessa heittää pinnaltaan heijastukset sisälle asuntoon saakka..


Amppeliin ostin uuden lumihiutaleen, se ihana luottokukka! <3
Köynnösmäinen kasvusto antaa valkealle seinälle kauniita varjoja.



Ja seuraavaksi useampi poseeraus mun uudelta rakkaudelta; krysanteemi!
Ihana, tyylikäs pallo!






Pienempi krysanteemi muutti aidalle asumaan:


Koko kesän kauniina patsastellut hortensiakin alkaa jo näyttämään ensimmäisiä syksyn sävyjään:


Puskassa kypsyy superfood:


Kynttilöitä, tunnelmaa:





Viikonloppuna on tulossa vieraita.
Mukavaa sitten istuskella ulkonakin, sytytellä kynttilöitä ja hurista. <3


Elokuun illoissa ja öissä vain on sitä jotakin erityistä taikaa. 

Kaunista ja rauhallista yötä sulle. :) <3



Liebster awards - haaste

Kiitos haasteesta Salmiakkisade blogin kirjoittajalle! Tässä postauksessa vastaan kysymyksiin, julkaisen omat kysymykseni ja nimeän haastetut.

Mielenkiintoinen ja pirteä blogi löytyy osoitteesta:

 http://salmiakkisade.blogspot.fi/

Tässä vielä kuva bloggaajasta:

Milla; niin maaginen, entinen koulukaveri, kollega ja ihminen, jonka kanssa olen aina kokenut samanhenkisyyttä.
Joka tavalla valloittava, ihmisläheinen ja mahdottoman mielenkiintoinen persoona isolla peellä!


Samalta käyttäjältä löydät myös kauneus-aiheisen blogin osoitteesta:

helmiaisenhohteessa.blogspot.fi

(Molemmat blogit löytyvät nimellään myös facesta ym, liity seuraajaksi!)

"Kosmetiikkablogi, jossa luksus arkeen tulee kauniissa purkeissa ja purnukoissa. Ihanaa turhamaisuutta häpeilemättä!"


Ihanaa ihanaa! Ja sitten haasteen kimppuun! Sain seuraavat kysymykset Salmiakkisateelta:


1. Kerro kolme asiaa joita arvostat elämässä?
-Arvostan perhettä, turvallisuutta ja elämää.

2. Mitkä ovat keittiösi perusraaka-aineet, joita löytyy melkein poikkeuksetta aina kaapistasi?
-Kahvi, maito ja banaanit.

3. Mikä on kauneutesi salaisuus?
-Klassiset valinnat, luonnollisuus pienellä twistillä, ravinto, ihon ja hiusten hoito.

4. Mitä pelkäät?
Korkeita paikkoja, joskus pimeää.

5. Millaisia uratavoitteita sinulla on?
Seuraavaksi jään äitiyslomalle, mutta yhteisöpedagogin opinnot kiinnostaisivat.

6. Missä unelmatalosi voisi sijaita?
Kaupungissa, vanha omakotitalo.

7. Keltakulta vai valkokulta?
Valkokulta, ehdottomasti! Ja timanteilla mielellään!! Sormuksetkin ovat valkokultaa!!!

8. Jos voittaisit lotossa 5 miljoonaa, miten käyttäisit rahat?
Nautiskelisin, lahjoittaisin tarvitseville, ostaisin toimivat autot ja kodit sukulaisille ja lähimmille ystäville/maksaisin velat pois, sijoittaisin järkevästi.

9. Mikä sana (vain yksi sana) kuvaa sinua mielestäsi parhaiten?
Visualistihumanistiromantikko. :D

10. Mikä väri ei miellytä silmääsi?
Violetti!

11. Mikä on parasta just nyt?
Kesä ja se, että pian näen lapseni kasvot.
Odottavan syksyn tuoksu.

Haastan seuraavat blogit:
(en ole vielä saanut haastettuja kaikkia haastettuja kasaan, mutta lisäilen myöh.)


Ohjeet  haastetuille:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11. kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200. lukijaa
4. Keksi 11. uutta kysymystä nimetyille

Seuraavat kysymykset keksin haastetuille:

1. Paras tai vahvin muistosi lapsuudenkodistasi?
2. Mitä työ sinulle merkitsee?
3.Mikä asia on mielestäsi itsellesi hieman liiankin tärkeää?
4.Mitä haluaisit lukea muiden blogeista/mikä olisi kiinnostavaa?
5. Mieluisin kynsilakan väri? 
(miehet voivat vastata tähän huumoria käyttäen, tai sitten, että onko ne lakatut varpaankynnet naisella sexyt!)
6. Mikä on elämäsi vastoinkäyminen, joka vahvisti sinua eniten?
7. Mistä näit viimeksi painajaista?
8. Näetkö yleensä paljon unia/ mikä uni on toistuva/mieleenpainuvin?
9. Millainen talosi/asuntosi/sisustuksesi olisi, jos sinulla olisi siihen rahaa käytettävänä mielin määrin? (saa haaveilla!)
10.Parasta elämässäsi?
11. Jos nyt saisit olla jossain muualla, missä olisit?

Sellaiset, mukavia hetkiä haastetuille. ;)

En tosiaan saanut vielä kaikkia yhtätoista kokoon, eli siis voit ilmoittaa itsesi tai ystäväsi blogin mukaan. KIITOS! :)

Vielä päivän kukkakuva, kun en just nyt muutakaan keksi:




Me ollaan täällä vaan löhöilty lomapäivän kunniaksi. 
Mukavaa alkavaa viikkoa sulle ja tsemppiä, jos jouduit tänään lomilta takaisin työn ääreen! <3





sunnuntai 9. elokuuta 2015

Pieni ruukkupuutarha patiolla

Lupasin jo aiemmin, että laitan tuota pation kukintaa..

Nyt tulee siis kuvapläjäys alkukesältä, muodikkaasti myöhässä!

Meidän pikku patio muuttuu kesäisin lisähuoneeksi, siellä on ihana viettää aikaa vieraidenkin kanssa, tai vain seurata metsän elämää tee-/kaffekupposen kanssa. Kesäöinä sytyttelen kynttilöitä ja haistelen yrttien, mm. mintun tuoksua.

Meillä oli joskus asunto vanhassa, ihanassa, valkoisessa puutalossa. Ja siellä meillä oli iso terassi.. Kaipaan sinne edelleen välillä. Ehkä se terassi juuri aiheutti mulle tällaisen lisähuone-fiksaation.



Tämän kesän kauniin toteutuksen sain syntymäpäivälahjaksi äidiltäni, hän on taitava istutuksissa.

Mulla oli toiveena, että äiti toteuttaisi istutukset aivan vapaalla kädellä, en saanut siis edes kurkata ennen kuin oli valmista! Kivaa!

Eli ei siis vain ja ainoastaan valkoista kukkaa, mistä mä olen pation istutuksissa aina pitänyt kovasti kynsin ja hampain kiinni (nielaisin kuitenkin, kun uskalsin kerrankin päästää valkoisesta irti..).
Toivoin myös, että kukkivaa kukkaa olisi paljon. 

Sellainen runsaus patiolla on ollutkin, joka puolella kukkii! Miehisenkin mielipiteen sain Mölliltä, mieheltäni: "Nii, onhan tää tämmönen metsä.."

Ja oli tosi mielenkiintoista nähdä, mihin kohtiin toinen asettaa ruukut/ tekee asetelmat. Oma näkemys tutuista tiloista kun on monesti niin suppea. 

Oli aika ihanaa toukokuun lopulla tulla töistä, kun mua odotti ulkona aivan ihana, siivottu ja kauniita istutuksia täynnä oleva patio, siellä olenkin nyt tunnelmoinut pitkin kesää. <3

Kiitos Äiti. <3

Tässä joitain kuvia alkukesän kukkaloistosta:




Hortensia on kukkinut loistavasti koko kesän, vaikka muut kukinnot ovatkin liian sateen ja liian vähäisen valon ja lämmön vuoksi jääneet hieman kurjan näköisiksi.

Tuo pönttö(oik.) oli loistava idea, se on toiminut varastona. Ylimääräiset kynttilät, pikkuharja jne asustavat siellä.. Oli Äiti kunnon anoppina ostanut Möllillekin oman kärpäslätkän.. ;)

Olen joskus tuon kukkapöydän maalannut mustalla ja sen päälle vetänyt spray-maalilla hopeaksi. Hopeat purkit ja kastelukannu sopivat siihen hienosti!

Mustat perhoset olivatkin jo valmiina, punottu sydän on myös käytetty kierrätyksenä viime vuoden istutuksesta.





Perhos-teema jatkuu..pieni ja hopea.. ;)


Laatikossakin on runsaasti kukintaa.




Amppelin kukintaa...


Lumihiutale on joka kesän MUST!!
On monesti kukkinut vielä marraskuussakin!
Ainakin vihreänä pysyy pitkään.




Ihana ajatus tämä hopea perhonen!
Kimaltelee kauniisti auringossa!





Yllä kuvassa näkyy valkoista kivikkoa, jonka seassa kasvaa mehitähtiä. Pikkumaa on jatkettu aidan toisellekin puolelle ja istutettu kivikkokasvein. Aidan aluskin siis pysyy siistinä. ;)

Pikkumaata reunustaa aidan kummallakin puolella kuvassakin näkyvä ohut laatta. Tämäkin kierrätysperiaatteella; siskon remontista ylijäämiä. Taisin olla itsekin näitä laattoja leikkaamassa.
Siinä olin muuten tosi huono! :D

Viime vuoden valkoista ihanuutta löytyy täältä: http://mywhiteblues.blogspot.fi/p/kukkia.html

Seuraava kukkapostaus onkin sitten jo syksyisempää. :)




sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Menossa johonkin??

Moikka vaan,
joo, taas mä ja mun mielleyhtymät ja raskas mieli.

Luomisen tuskakaan ei ole kivaa, varsinkin kun se koko tuskakin on ihan totaalisen turhautunut. Siitä ei niinku vaan ole ammennettavaa.

Jäin siis jo alkukesästä ennen masusalaisuus-lomaa pois töistä, koska määräaikainen työsuhde loppui, eikä mua näin pallomahaisena kukaan töihin enää olisi varmaan ottanutkaan.. :) Nyt on ollut sellaista, että mulla kaatuu seinät välillä päälle ja on niin kovin levoton olo. Hiukan turhautunut. Odottelen vaan.

Ja jalat on niinku sellaset pallot, joihin on kasvanut varpaat. Eipä niillä kovin enää mennä. :)

Eikä noilla tollasilla enää kipitetä:



Masu alkaa olemaan jo aika painavakin, kun sinne masusalaisuus rakentaa kaupunkiaan:


3 viikkoa sitten

Nyt.
Ensimmäiset "taisteluarvet" muuten huomasin tänään, olin niistä jotenkin iloinen, hienoja mun mielestä. Vatsanahka se vain on. En mä muutoinkaan ole masu paljaana missään viihtynyt, vaikka kroppa olisikin "esteettisessä" mielessä ollut siinä kuosissa. Ja hei, tää suomen kesä ei ainakaan tee oikeutta biksuille, toisaalta, ne on vaan ihania jälkiä siitä, että olet saanut vauvan, antaa siis niiden vaan näkyä, jos biksuja mielii pitää !!
Arvet muuten ilmestyivät vasemmalle puolelle, eli juuri sinne, missä masusalaisuus eniten hengailee ja bilettää. :)

Olo on raskas ja askel lyhyt, mutta mieli kyllä menisi vaikka mihin. :) Kauheinta tässä on ehkä juuri se, että mun aivot ei osaa levätä, lepäämistäkin siis harjoittelen edelleen.

Katsottiin äsken uusintana tuota Naurun tasapaino-ohjelmaa, ja siinä koomikoilla oli aiheena srk/uskonto, jne... Olivat siis olleet Kallion seurakuntaan tutustumassa, muistaakseni

Mä en tiedä miksi, mutta just siitä terveestä huumorista ja kaikesta mulle tuli ihan kauheen levoton olo. Ja ikävä sitä työyhteisöä, johon joskus itse kuuluin. Mä oon siis ihan varma, että haluun takaisin seurakuntatädiksi. Työ oli raskasta, mutta työyhteisö oli aivan paras! Jos mä nyt löytäisin itseni kuukausikokouksesta kaikkien niiden tuttujen kasvojen keskeltä, liikuttuisin ja pakahtuisin onnellisuudesta ja kuuluvuuden tunteesta. Välillä pitää kokeilla muuta, jotta ymmärtää oikean paikkansa.

Mutta, aiemmin tänään mä halusin takas perhetyöhön, ihan vaan kun näin erään kirpparin sivulla mainoksessa maininnan perhekerhosta. Se oli toki myös ihana työmuoto osana pakettia, seurakunnalla työskennellessä.

No ei siinä mitään, aiemmin tällä viikolla mä haaveilin puolitosissani hiusalalle paluusta, oma liikekin olisi kiva, siihenkin liittyy niin monta hyvää kokemusta ja muistoa, menee ihan haikailuksi taas kaikki.

..mutta, keskellä viikkoa katsoin myös Kiinteistökuningatar Kaisaa, ja aattelin, että kivaa hommaahan tuokin olisi..kuinka paljon vaan siinä tietty sitten pitäisi osata laskea.. Ja sitä mä en muuten osaa.

Sitten oikeesti olis kivaa kirjoittaa kirja, tai vaikka kirjoittaa tai kuvittaa lasten kirja.. Tai maalata uusia juttuja ja järjestää näyttely.  Olisi myös mukavaa opiskella, siihenkin kutsu on kova. Jotain "päätieteitä", ihanaa.

Miksen mä tee näille asioille mitään?!

Paluu todellisuuteen, miksi mä rakennan tällaisia ajatuksia, mähän poksahdan pian. Ja sitten on vauva ja se uudenlainen arki. Mikäköhän ihmeen tarve mulla on aina niin kehittyä ja piinata itseäni.. Mikä ajatus on nyt työllistää itseään/edes ajatella koko asiaa.. Pitäis vaan pystyä leijumaan vauvan tuoksuisissa pilvissä, ja odottaa. Mua ei kai vain ole tehty siihen.

Johtuuko tämä seilaaminen raskaudesta, no ei mun mielestä.

On muuten ollut raskaana hauskaa huomata, miten monen asian ajatellaan liittyvän/monen asian ajatellaan johtuvan raskaudesta..

Miten niin? Hulluhan mä olin jo sitä ennen.

Pää oli täynnä omituisia ajatuksia, ja niitä on aina ollut liikaa. Aina on pitänyt tauotta pohtia ja aivot ovat tasaisessa luovassa levottomuuden tilassa.. Ja ei, se, että mulla soi päässä ihan ihme biisejä, se ei ole oire joka ilmaantui raskauden myötä.. olen myös aina puhunut yksinäni, ollut tunteellinen, laulanut bussipysäkillä, puhunut vieraille mummoille jne.

Niin ja sisustaminen on pesän rakentamista? Nope, mä oon aina sitä tehnyt ja pitänyt kodista huolta muutenkin.

Olisi toki ollut kiva huomata jotain vahvoja oireita.. Niinkuin esim haluta syödä se eskarin taululiitu, koska vaan TEKEE MIELI !! Siis henkisiä viirauksia, tai vaikka niitä mielihaluja jne, mutta mua ei kai vain ole suunniteltu niin? Nauru mulla on ollut herkemmässä. Se on ollut niin mukavaa, kunnon naurut on ihan parasta. Raskauden aikana olen itkenyt kerran oikein kunnolla. Mutta silloin tosissaan pahoitin mieleni. Fyysisiä oireita toki on enemmänkin. Peruskäyrillä mennään, perusjuttujen mukaan, kaikki on kerrankin vain niin perussettiä, ehkä näitä olisi pitänyt tehdä enemmänkin? :)

Mut oon mä oikeuttanut hiukan esim jäätelön syömistä sillä, että oon raskaana. "Ku ei muutakaan ilon aihetta oo. " Niin onhan, mutta ei silloin, jos haluu jäätelöö.

Mä en ole oikein huomannut mitään ihmeellistä muutosta itsessäni, ne varmaan tulevat sitten syntyvän vauvan myötä. Toivottavasti.

Tottakai mun mielestä on ihanaa saada oma vauva, mutta se on niin luonnollinen asia, etten vaan osaa "hehkua".. Unta vauvasta olen nähnyt kerran. Siinä unessa koin osan siitä tunteesta, mitä uskon sen olevan, sitten kun olen ihan oikea äiti.

Ennen sitä en suostu edes sanomaan, että ymmärtäisin vanhemmuutta tai sen tunteita.
Pelkkä teoriatieto ei vaan riitä siihen, Tämä on taas niitä asioita, joihin ei kannata mennä mitään mussuttamaan, ennen kuin on itsellä ihan oikea kokemus asiasta. Nih.

Korjaan hieman itseäni, että toki ammatillisesti riittää se "pelkkä" teoriatieto, työkokemus ja vanhemmuuden tunteiden YMMÄRTÄMINEN. Lapseton lapsi-/perhetyöntekijä on täysin pätevä, kuten sekin, jolla on viisi lasta. Ei siis kannata ammattilaisen apua hylätä, lapsimäärään katsomalla. :)

Toki ne oikeat tunteet tulevat sitten lapsen syntymän myötä, eli en siis hätäile asian kanssa. On ollut kuitenkin ihanaa huomata joutuvansa samojen kysymysten/ajatusten eteen, joita olen esim monen vanhemmaksi tulevan/pikkulapsiperheen vanhemman kanssa puinut; "ovatko nämä tunteet oikein, onko oikein tuntea näin?" Ja vastaushan on, että me kaikki ollaan erilaisia, ei siis vertailla tunteita keskenään tai sitä, miten ne tunteet/tilanteet koetaan, saati mikä on "normaalia, mikä taas ei..

Oma tarpeesi tuntea määrittää tunteen laadun ja voimakkuuden, oli se sitten iloa tai surua. Sama pätee tunteiden käsittelyyn. Joku esim. lamaantuu suuren surun sattuessa, ikivahva anoppini taas ammentaa siitä voimaa. <3 Itse taas haluan pohtia asian valmiiksi yksin ja järkeistää asiat, saada siis näin asian päätökseen, ja sitten vasta puhun. Toki kysyn neuvoa ystäviltä ja puhua pölpötänkin asioitani, mutta siis vakavien asioiden äärellä olen hiljaisempi. Ja oikeutetaan toisillekin ne omat tunteet. Niin se menee, hienoa että ollaan omanlaisia ihan kaikki. :)

Ja tänään on oltu vain kotona. Naapurin mummo istui mun kanssa patiolla kahvilla, oltiin kuin kaksi tarhapöllöä. Kumpikaan ei harjannut hiuksia, eikä vaihtanut yövaatteita pois. Eli möllöteltiin ihan naapurityyliin, yhteisöllisyyden voimin! Kirottiin säätä. Eihän sille muutakaan voi tehdä?

Aiemmin tänään oli somessa juttua siitä, että miten sää ei vaikuttaisi mielialaan.. mikä siis olisi oikea ajattelumalli/miten saisi huijattua itsensä pirteämmäksi, tai miten jotenkin saisi mielensä reippaammaksi tällaisella ilmalla. Täällä Turussa on ainakin ollut mielestäni ihan myrsky. Jo aamulla näin ikkunasta harmaan suhrukelin, ja ulkona tuoksuu syyskuu..

Vastausta edelliseen en ole keksinyt.. Muuta kuin se, että anna itsellesi lupa möllöttää. Yritä olla kiireetön. Nämä on näitä syksyn villasukkaneuvoja, vaikkakin heinäkuussa. Tarkoitan siis sitä, kun syksyllä tulee niitä villasukkien/takkatulen/kynttilöiden yhdistelmäkuvia.. Nyt voisi olla se aika.

Jos kesä vielä tulee, niin voi sitten toivottaa uuden kesän tervetulleeksi.

Itseäni piristäisi järjestää pienet illanistujaiset, jotain mukavaa ja yhteistä ystävien kesken. Niinpä ehkä teenkin.

Ja vielä sellainen juttu, että tottakai jatkuva sade ja auringon puute masentaa, mutta kannattaa vaan myötäillä vallitsevaa ilmanlaatua, ja luoda tunnelmaa sen mukaisesti;

Sytytetään kynttilöitä! <3


Ja toki olisi kiva kuulla, että mitä ratkaisuja te muut olette löytäneet tähän sateiseen pimeyteen?

Mukavaa alkavaa viikkoa sulle!



torstai 23. heinäkuuta 2015

Rullia..

Lupasin jo yli viikko sitten laittaa kuvia siitä päivästä kun lähdetään siskon pojan synttäreille.
Niin ja hiuksista ja mekosta lupasin kuvaa just tässä yhteydessä.

Juhlat olivat sellaiset, kuin 2v juhlien pitääkin olla. Sopivan simppeli, mutta herkullinen tarjoilu ja sopivan vähän ihmisiä; vain ne läheisimmät. Lapsen ehdoilla, ihkua!

Blogiin mä en saanut mielestäni siitä päivästä mitään irti, ainakaan tarpeeksi, koska ei pikkuherraa tietenkään nettiin esille laiteta iliman luppaa. :) ja ei jotenkin itselläkään ole ollut kirjoitusoloa koko viikkoon.. Se menee nääs niin, että ensin kirjoitetaan blogia liian väsyneenä, ja sitten sitä hävetään maan kolossa viikko tai hieman yli.

Ja mä söin kakkua ihan hirveesti ja laitoin juhlan kunniaksi oikein rullat päähän!


Olen aikoinaan opiskellut hiusalan perustutkinnon ja siihen lisäksi joitain kauneuteen liittyviä kursseja käynyt, siitä on hyötyä kyllä, melkeinpä vain itselle nykyään, koska en ole niin innostunut pitämään harmaan talouden kotikampaamoa. Mulla nyt kuitenkin on ollut ihan kokopäivätöitä, vaikkakin määräaikaisia, kasvatuksen parissa (paitsi nyt koska masusalaisuus)...niin ei vain ehdi, eikä ees jaksa.

Olen tässä lapsi-ja perhetyön tutkintoon valmistuttuani 2012, ja sitä ennen ehtinyt olemaan vaikka kuka ja vaikka missä roolissa/ työympäristössä. Jo sitä ennen. Ei mua kaikki edes usko, jos alan oikein kertomaan, että missä on tullut seilattua; lapsi-ja perhetyötä, nuokkaria, leirejä, päiväkotii, eskarii...myyntiä, hiuksia, meikkejä, kauneutta, yrittäjyyttä, herra toimitusjohtajuutta.... Ja työttömyyttä! On sekin läpikäyty! Niin monia ympäristöjä, ihmisiä, tilanteita ja kokemuksia, että olen varmaan itsekin unohtanut yli puolet.

Elämää mä oon ainakin nähnyt, niin hyvässä kuin pahassa. Siksi mä olen kasvattanut itseni näkemään elämässä tärkeimmät asiat, enkä oikein tuomitsekaan ketään valinnoistaan, ne ei kuulu mulle.
 Ja harvoin mun kuulee puhuvan tai tuovan esille jotain menneisyyden asioita, olisihan niitä tosi kurjiakin, mutta mitä niillä huomiota hakemaan. En mä halua, että mut tunnetaan huonojen kokemusten kautta/että leimaannun niihin. Sitäpaitsi en mä elä menneisyydessä, koska nyt on nyt, ja jotakin varten tämäkin päivä on.

Paitsi sitten kun on läheisiä paikalla, silloin mäkätän monet samatkin asiat useaan kertaan. Heh. Tykkään teistä. <3

Nykyään kai olen se kuuntelija, enemmänkin. Niin ja aika kärttyinen, usein.Nyt olen raskaana alkanut kääntämään sosiaalisuuttani sisäänpäin. Kai me sitten masusalaisuuden kanssa jotain tärkeää rakennetaan. :) En myöskään tällä hetkellä olisi missään sosiaalisessa tilanteessa tutustumassa uusiin ihmisiin, "ei raskaana" taas tuollaiset tapahtumat ovat ihan mua varten.

Ainiin ja hei oon mä kaikkien myyntikurssien sun muun lisäksi vielä silloin teininä käynyt talouskoulun! Mun pitäisi siis olla hyvä vaimo! :D Siinä mä en ehkä aina ole se ihanin, mutta jaksan yrittää, ainakin välillä, hiukan. :)

Mutta voi kauhee kun tota tekstiä tuli. Sorry, toiv hyppäsit yli jos silmä puutui. ;) Mä siis vaan sillä hiusalan tutkinnolla olin viittaamassa siihen, että ihan kyllä osaan laittaa hiuksia, vaikkakin olen unohtanut paljon ja olen päivitystä vailla, mutta tälleen seuraavanlaisesti "vähän sinne päin" laitan omani. Ei se mitään salatiedettä kuitenkaan ole.

Loin lausehirviön, hui.

Ammattitaitoa toki tarvitaan hiusalalla ja paljon, ei sinne siis vaan mennä ja aleta leikkaamaan sitä tukkaa! Sillä alalla, niinkuin muissakin, tarvitaan tosi monta taitoa. Multa on joskus kampaaja-aikoina kysytty, että miten mä voin olla väsynyt, vaikka olen "vaan leikannut tukkaa.." Enpä jaksanut edes alkaa selittää, että mitä muuta sinä päivänä on tapahtunut/kuinka monta roolia olen läpikäynyt. Menin siis vain parvekkeelle ja olin siellä hetken punainen.

Aloitetaan siis kihartuminen:


Ensin laitan jo lähes kuiviin hiuksiin jätettävän hoitoaineen ja sitten muotovaahdon. En käytä mitään vahvoja muotoilutuotteita, koska mun hiukset kihartuvat helposti, ovat siis taipuisat. Herään joskus toinen puoli päästä enkelin kiharalla ja toinen puoli suorana. Nättiä. Niin.

Suorempaan, lasimaisempaan hiuslaatuun tarvitset pikkasen kovemmat tuotteetkin sitten. :) Kokeilemalla useesti löytyy se oikea. Niin, tai kysy ammattilaiselta. Kampausnesteet on nykyään myös tosi hyviä.

Hiusten selvittämiseen ja föönaamiseen käytän luonnonharjaksista pidennysharjaa. Omat hiukset mulla on, mutta musta pidennysharja on paras. Se on hellä hiukselle ja sillä saa takut pehmeästi selvitettyä. Plus vielä käyttöikä, tää harja on ollut mulla jo kuusi vuotta. Pesun se toki tarvitsee säännöllisesti!

Alla pari kuvaa suorina/melkein kuivina. Näiden kuvien jälkeen kuivasin hiukset kokonaan. Jos rullaat lämpörullat kosteisiin hiuksiin, niin voi jäädä rumia/hassuja painaumia tyveen, eikä latva kiharru kunnolla.



Moni tykkää kihartaa raudoilla, mä taas vannon lämpörullien nimeen. Laitan ne lämpeämään kuivausvaiheessa. Aloitan rullaamisen pääliosasta ja etenen alas, rullakokoja vaihdellen. Osiot harjaan ennen rullaamista luottoharjalla. Nyt laitoin ihan muutamalla rullalla, isoja osioita. Päälle kaksi rullaa taaksepäin rullattuna, ja sivuille/taakse rullat pystysuoraan ja osiot voi pyöritellä eri suuntiin rullalle..Tulee sellainen nykyaikaisemman näköinen, korkkiruuvimainen kihara, eikä kasari. ;)

Otin muutaman kuvan rullauksesta.
Ja näin nättinä sitä ollaan rullat päässä:







Rullat päässä on aina niin HOT!

Tää on muuten hyvä rullaus lyhyempäänkin hiukseen; kihara aina lyhentää hieman hiusta, pystyyn rullattu alaosa "säästää" pituutta.

Kun rullat ovat jäähtyneet, otan ne pois yksi kerrallaan, aloitan alhaalta. Kun poistan rullan, niin harjalla tupeeraan osion varovaisesti, aloittaen tyvestä. Painavampi hius tarvitsee tiheäpiikisen kamman/voimakkaamman tupeerauksen. Ainakin tyveen.

Käytän myös itse tässä kampaa, jos haluan dramaattisemman/kestävämmän lopputuloksen. Kokeile kevyttä tupeerausta varovaisesti latvaan, edeten tyvestä, jotta näet, mitä sun hius tekee. Se saattaa myös suoristua tästä, ole siis hellä. :)

Lakan suihkin tyveen osion alapuolelta.
Pituuden ja latvan suihkin lakalla myös, ja puristelen kiharaa kevyesti.

Lakka saa olla tujua, mutta kannattaa valita se helposti pois harjautuva. Hiukset on kuitenkin jo olleet kovilla kun niitä on lämmöllä käsitelty. Itse olen käsittelyistä huolimatta saanut pitkät hiukset hoitoaineilla ja vähäisellä mekaanisella rasituksella.

Erottele, muotoile, asettele. KOKEILE! :) jos menee piloille, niin harjaa ja kiinnitä hiukset toispuoleisesti, epäsymmetrisesti pinneillä, hieno! :) Lopuksi voi olla vielä hyvä suihkuttaa tyveen lakkaa pää väärinpäin. Ja käydä läpi lakalla pituudet ja latvat. Sellainen nopea "yleis suihkaus" siis koko päähän.

Asettele jakaus ja siinä se on. Kiharan kestävyyden vuoksi olisi hyvä lisätä uusi lakkakerros vielä ennen kun starttaat ovesta ja korkkarit on katossa jne. varo kuitenkin liikaa lakkaa; lopputulos voi olla koppurainen, pyri pehmeyteen, älä suihki läheltä. Mur.

Sitten kuvia valmiista kikkaroista, en osannut taaskaan päättää minkä kuvan laitan, mulla on sitäpaitsi hiukan huono näkö, sorry. :D







Kävin vielä varastamassa itseltäni facesta paremman kuvan koko luukista. Kännykuva, mutta sillä mennään.




Ainiin hei, ja päivän kukka! 

Mamma, eli isän äiti oli poiminut synttärisankarille kauniin kimpun omalta pihaltaan. <3 




Tää oli tällainen hullu ja uneton yöpäivitys. Kiitos ja anteeksi siitä. :)